Vihdoinkin näyttää tämä projektini etenevän ajatuksista tekohin. Oikeastaan minulla oli aiemmin haaveena kirjoittaa kirja pojastani Janista ja hänen autismistaan. Olen lukenut parin äidin kirjoja samasta aiheesta ja miettinyt pystyisinkö siihen. Onhan se kirjan kirjoittaminen aika suuri juttu, aikaa vievä asia ja se kirja pitäisi jossain vaiheessa saada loppuun. Näin blogissa voi kirjoittaa niin kauan kuin jaksaa ja sitä mukaa kuin ehtii ja jaksaa joten taitaa tämä olla tässä vaiheessa huomattavasti helpompi toteuttaa. Tai miten sen nyt ottaa; tekstinkäsittelyohjelmalla kirjan kirjoittaminen olisi ollut meikäläiselle paljon helpompi homma kun blogin luominen mutta onneksi sain apua tyttäreltäni. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.. vai miten se sanonta menikään. Jospa minäkin oppisin tätä käyttämään yhtä sujuvasti kuin jälkikasvu ja pääsisin sitten kirjoittamaan aina kun siltä tuntuu. Tämä voi ollakin hyvä keino purkaa ajatuksia, keventää siten omaa "yläpäätä", auttaa ihmisiä ymmärtämään millaista on elää ja olla kun perheessä on autistinen lapsi ja vieläpä jos joku saa tästä apua ja vertaistukea omaan elämäänsä, niin tämän blogin tehtävä on silloin täyttynyt.

Joten jatkoa seuraa lähitulevaisuudessa, pysykäähän mukana!