Minulta on muutamaan kertaan, lääkärit yms., kyselleet Janin raskausajasta ja synnytyksestä, oliko niissä mitään erikoista. Raskausajan vietin ihan normaalia elämää, mitä yleensäkin raskausaikana: en tupakoi, alkoholia en käytä raskausaikana ollenkaan enkä lääkkeitäkään, edes niitä "sallittuja" särkylääkkeitäkään tainnut käyttää ollenkaan. Yleensäkin olen kaiken kohdalla mielummin "ylivarovainen". Kävin kaikki neuvolakäynnit ja tutkimukset mitä raskausajalle yleensäkin kuuluu, eikä missään vaiheessa huomattu että mitään olisi "vialla". Näin jälkeenpäin olen miettinyt tosin yhtä päivää raskausajan keskimmäisellä kolmanneksella (josta en edes lääkäreille tajunnut mainita); oksentelin yhtenä päivänä. Yleensä en raskausaikana kärsi edes alkuraskauden pahoinvoinnista ja ajankohta ei sattunut edes alkuraskauteen. Perheessä ei ollut mitään vatsatautia, enkä syönyt mitään erikoistakaan. Soitin neuvolaan terveydenhoitajalle ja kun olin vähän huolissani tilanteesta, hän otti minut ylimääräiselle käynnille vastaan parannuttani ja vauvan sydänäänet kuunneltiin. Ne oli ok, eikä siitä oksentelusta tehty sen kummempaa "numeroa".

Synnytys meni ihan ok. Laskettuaika tosin oli 8.10 ja Jani syntyi 21.10 joten yliaikaa meni noinkin paljon. Jani on meidän 3.lapsi joten jossain määrin osasin jo ehdottaa mitä halusin tai mitä toisilta siinä tilanteessa halusin. Kivunlievitystäkään en huolinut kun jo edellisen tein ilman sitä. Etukäteen kätilölle sanoin, että minä olen sen verran epävarma ponnistaja, että minulle pitää hokea, milloin pitää ponnistaa. Siitä syystä kätilö sanoi minulle että "kannattaa sinnitellä mahdollisimman pitkään että vauva painuu kunnolla synnytyskanavaan joten ponnistusvaiheesta tulee mahdollisimman lyhyt". Niinpä sitten sinnittelin, mutta aloin jo sanoa kätilölle että minusta alkaa tuntua että pitäisi ponnistaa. Kätilö vain sanoi ilman katsomista että yritähän vielä sinnitellä.. Lopulta huusin; "Nyt se tulee" ja olisinko ponnistanut vain kerran kun se tavallaan kuuluu "asiaan". Jälkeenpäin olen miettinyt että oliko vauva liian kauan synnytyskanavassa mutta mikään ei kielinyt hapenpuutteesta; olihan vauvalla se anturi päässä ja eikös sitä kautta jotain tietoa saa vauvan voinnista ja vauva syntyi ihan normaalin "värisenä".

Sairaalassa Janin kanssa sai tehdä aika paljon "työtä" että Janin sai imemään rinnasta. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että oliko se ihan normaalia vai oliko siinä jo ensimmäinen merkki autismista. Janilla on haju- ja makuaistit myöhemmin todettu yliherkiksi. Mietin että olisiko se minun lähellä oleminen voinut tuntua "kuvottavalta". Vaikka kuinka peseytymisestä huolehtiikin, niin ne sairaalasängyt hiottaa ja raskauden jälkeen ja imetyksen alussa muutenkin. Mutta voihan tämä olla ihan väärääkin arvelua mutta on mielessä kuitenkin käynyt. Sairaalasta olimme lähdössä kotiin jo aika pian, olisiko Jani ollut 2-3 vrk ikäinen (jossain asoissa muisti pätkii) Janin tutki joku vastavalmistunut lääkäri vai oliko vielä "vähän vaille valmis" ja hänen mielestään Jani oli jotenkin "veltto" eikä tainnut kaikkeen reagoida ihan niin kuin olisi pitänyt. Itse pistin sen kyllä ihan väsymyksen "piikkiin"; Jani oli valvonut melkein koko edellisen yön, alkuhankaluuksien jälkeen oli syöminen alkanut sujua ja sitten oli tankannut pitkin yötä. Meidän piti jäädä sairaalaan vielä vuorokaudeksi, ottivat Janista monenlaiset verikokeet, mutta ei niistä mitään löytynyt. Seuraavana päivänä oli toinen lääkäri vuorossa eikä Janista löydetty mitään "vikaa" ja tämän lääkärin mielestä kaikki oli kunnossa, niin pääsimme kotiin.

Janin "tekonimi" oli muuten Valtteri, joka on Janin kolmas nimi. Pitkään mietin että olisinko tuosta Janin kolmannesta nimestä tehnyt kutsumanimen, se jotenkin mielytti minua niin kovasti. Mutta sitten ajattelin että on se kutsumanimi parempi olla se etunimi, ettei tule niin paljoa sekaannuksia. Ja myöhemmin olen ollut siihen ratkaisuun todella tyytyväinen; on hyvä että tällaisella lapsella on lyhyt nimi sekä lasta ohjatessa että tätä nykyä hänen kirjoittaessa omaa nimeään.

Jatkan seuraavan kerran Janin vauva-ajasta jotain..